Haastateltavana: ruotsin ja saksan kielen opettaja Heidi Muumäki

1. Kuinka paljon luet?

- Paljon, tosin talvella vähemmän kuin kesällä. Olen aina lukemassa jotakin, en ainoastaan kirjoja, vaan myös lehtiä; hesaria ja sen liitteitä sekä aikakauslehtiä että historiaa. Lisäksi minulle tulee saksalainen naistenlehti.

 2. Genrejä joita luet?

- Pääsääntösesti nykyään rikoskirjoja.

3. Millä kielillä luet?

- Ruotsiksi pääosin, paljolti myös saksaksi. Suomenkielistä tulee luettua vähemmän, sillä minua alkaa heti ärsyttää pilkkuvirheet, mutta ruotsissa ja saksassa en osaa pilkutusta.

4. Millaisissa paikoissa luet?

- Missä vaan.

5. Mistä kiinnostus kirjoihin on lähtenyt?

- En oikein tiedä mistä se on lähtenyt, olen aina lukenut. Silloin kun olin nuorempi, ei ollut niitä sähköisiä viihdykkeitä, joten kirjat olivat se helppo tapa tappaa aikaa.


Lempikirjoja:

Stieg Larsson – Millennium-rilogia

- Rikosromaani joka sijoittuu lehtimaailmaan

Jung Chan – Villijoutsenet

- Kertoo Jung Chanin, hänen isoäitinsä ja äitinsä elämästä, keskittyy Kiinan lähihistoriaan.

Fredrik Backman – Mies joka rakasti järjestystä (En man som heter Ove)

- Kertoo naapuruston miehestä, joka valittaa kaikesta ja pitää järjestyksestä

- “Moni pitää kirjaa turhana, pidän kuintenkin kirja taidosta olla sekä hauska että vakava, välillä jopa itkettävä”.

Judith Schalansky – Kirahvin kaula (Der Hals des Giraffe)

- Sijoittuu Itä-Saksan pikkukaupungissa olevaan lyseoon ja siellä työskentelevän Ingen ajatuksiin

“Hei lukekaa! Oikeasti. Ihan sama onko se sitä sähköistä vai perinteistä. Kaikkea mahdollista ja paljon!”